Let's give our lives for this love we are in

Pitkästä pitkästä aikaa täällä taas! En tiiä lukeeko kukaan enään tätä, mut aattelimpa kumminkin tulla kirjoittelemaan. Hirveesti kaikkea tapahtunut tässä reilun vuoden aikana, mutta mainittakoon nyt ekana että pääsin vihdoin opiskelemaan. Eka vuosi Kotkassa sosiaali- ja terveysalalla tosiaan ohi. Oon tykännyt tosi paljon, koulu ja opinnot on kivoja (ainakin suurimmaksi osaksi). Oon tosin erittäin onnellinen että loma alkoi ja vaikeimmat aineet (anatomia & lääkehoito) on suoritettu. Ihmettelen suuresti että pääsin kaikki ekalla läpi! Syksyllä oltiin työssäoppimassa päiväkodissa joka oli ihan parasta! Aloinkin harkitsemaan että erikoistuisin mahdollisesti mielenterveyden ja päihteiden sijasta lapsiin ja nuoriin. Syksyn työssäoppimista vanhainkodissa en sitte odotakkaan niin innolla. :D

Miinuksena sanoisin ainoastaan ton koulumatkan. Varsinkin talvellä kun oli pimeetä niin oli kyllä koko ajan niin väsynyt kuin ihminen vaan voi. Tosiaan pahimmillaan parhaimmillaan herätys 5.20 ja kotona sitten 17.20, mikäli juna oli aikataulussa. Onneksi pitäisi nyt ensi vuonna helpottua kun pääsee autolla kulkemaan.

Autoilusta puheen ollen, mulla alkoi autokoulu tosiaan viikko sitten. Kolmet teoriat ja yksi ajotunti takana. Nyt pitäisi sitten katella jotain autoa. Kiroan vaan tota kortin hintaa ja siihen kun vielä pitäisi saada auto päälle, niin huh huh sitä rahan menoa! Kaiken päälle mun puhelin on sanomassa itseään irti ja uusi pitäisi hommata. Suoraan sanoen en erityisen innolla odota että täytän 18, liian kallista puuhaa! :D Mut ehkä tää tästä. Onhan mulla kesätöitä, mutta sillä palkalla nyt ei paljon vielä juhlita.

I've gotta fight today to live another day

Taas on kuukausi hujahtanu viime kerrasta! Aattelin et voisin tulla tänne vähän kertoo mitä tänä aikaan on tapahtunu.

Tosiaanki se merkittävin juttu; erottiin Jeren kanssa. Päätös oli aika lailla yhteinen ja molemmille varmaan parempi näin. En itke 10x päivässä enää ja suurimman osan ajasta pystyn jo keskittymään itteeni, omaan elämääni. Kuitenki mun täytyy sanoo et ei tää helppoo oo, edelleen tulee hetkiä joina vaan itkettää ja tuntuu että oon ihan hukassa, ilman minkäänlaista tarkoitusta tässä maailmassa. Haluis vaan käpertyy toisen kainaloon... Mutta eipä myö oikeestaan enään olla ees puheväleissä ja nii, pakko koittaa vaa jatkaa elämää!

Ja sitten ei niin syvällisiin juttuihin! xd Oon alkan vaalentaa hiuksiini. Alun perin olin aatellu värjääväni vaan punaiset takaisin, mutta päätinki et jos koittaisin vaaleita ennen sitä. Oon nyt kaks värinpoistoo tehny ja huomeen ois tarkoitus laittaa kolmas. Mitä noita mun latvoja nyt kattelee niin kyllähän niistä varmaan joku 15cm pitäisi leikata pois ja varmaan leikkaanki jonkun verran heti kun mahdollista! Meinasin jo tänään tarttua keittiösaksiin ja repästä, mutta tulin siihen tulokseen ettei se ehkä olis kovin fiksu veto! :D 

Koulussa on menny ihan kohtalaisesti mitä nyt pääsen uusii ruotsin ja alkuviikosta tuli taas toi yhteishakuki tehtyy. Aika lailla samoilla mentiin kuin ysilläki eli 1. Sote, kotka 2. Sote, Kuusaa 3. Karhulan lukio & 4. Kokki, kotka.

Vitun tylsä postaus, mutta sitähä mun elämä on, tylsäääää! Pitäis mennä suihkuun ja sitte aattelin kattoo sen "uuden" nälkäpelin kun en oo vielä sitä nähny. Ja tähän loppuun vielä että tein tossa viikolla jostaan syystä kikin taasen että jos joku sattuu tän lukee ja haluu ni saa tulla kikkaa; doubleshotbitch97 

...

Pitkästä aikaa täällä taas! 

Olin vähä meinannu et oisin loman jälkeen tehny jonkunlaista postausta irc-gallerian kuvakätköistä, on nimittäin aika järkyttävää sisältöö! Emoilua sun muuta ihanaa. En kuitenka saannu heti aikaseks sitä tehtyy ja sitte noh...suoraan sanoen viimiset kymmenen päivää on ollu yhtä itkuu ja ahistusta. Mietin jonku aikaa et voinko mä kirjottaa tästä, haluunko ylipäätänsä. Kuitenki kuka tahansa voi lukee nää tekstit ja nää on suht henkilökohtaisii. Mut tuntuu vaan että pakko purkaa näitä tuntemuksii jotenki ja alunperinhän tein tän blogin oikeestaan itteeni varten. Moni saattaakin jo arvata et tää liittyy muhun ja Jereen;

Tosiaanki meil tuli eileen 17kk täytee ♥! Oon rakastanu ja rakastan Jeree edelleen ihan järkyttävän paljon! Oon maailman onnellisin tyttö et oon saannu tutustuu noin ihanaan ihmiseen. Muistan sillo ihan alussa kun tutustuttiin vielä toisiimme et aattelin ettei meistä vois koskaan tulla mitään ja meinasha mulla mennä vähän hermotki kun Jere pommitti mua koko ajan tekstareilla. Ja vaikka jossaa vaiheessa pussailtiinki jo ja näin niin koitin muille, että myös itelleni vakuutella et ollaan vaan kavereita...joopa joo. Sit päädyttiinkin jotenki  seurustelemaan ja edelleen olin vähän epävarma tunteistani Jeree kohtaan. Pikku hiljaa kuitenkin uskalsin itselleniki myöntää et onhan se aika ihana! En oo koskaan tunten olooni turvallisemmaksi tai rakastetummaksi kun mitä Jeren kanssa. Jännitin ihan hirveesti ja meinasin itkeekki ku sanoin ekaa kertaa Jerelle rakastavani sitä, se oli mulle tosi iso juttu.

Meil on ollu paljon riitoja ja vastoinkäymisii tän suhteen aikana, mutta aina niistä on selvitty! Ennen joulomaa oli esim. jatkuvaa riitelyy ja eroakin mietittiin. Haluttiin kuitenkin vielä lomalla yrittää korjata meijän välei. Ainaki mun mielestä meillä meniki sit ihan hyvin. Vietettiin suht paljon aikaa yhdessä, ei riidelty ja tajusin taas kuinka uskomattoman ihmisen oon saannu vierelleni, enkä haluu luopuu siitä! 

En oikeen tiiä mistä se oikeen tuli mut noin kymmenen päivää sitten tuntu että kaikki hajoo käsiin. Olin aatellu et meil menis ihan hyvin, mut sitte Jere pudotti pommin mun syliin sanomalla ettei tiiä mitä haluu tulevalta. Täs on ollu kaikenlaista muuttujaa joista en täällä haluu puhuu, mut sen sanon ettei joulune ollu kyl mitään tähän verrattuun. En oo varmaan koskaan tunten niin syvää kipuu, ahistusta ja yksinkertaisesti suruu kuin 24.1. Ja tää koko aika sen jälkeen...oon itken vähän välii, tuntuu et seinät vaa kaatuu päälle. Haluun ja oon yrittänytkin antaa kaikkeni tälle suhteelle, mut oon niin loppu, väsynyt... 

En toivo mitää tällä hetkellä niin paljon kun että Jere vaan ymmärtäisi kuinka paljon rakastan sitä ja kuinka paljon meillä ois vielä koettavaa, yhessä! Ja et se sanoisi rakastavansa mua toooooosi paljon... Ollaan molemmat tehty virheitä, mut haluun uskoo et asiat ois vielä selvitettävissä. Mut aika iso osa musta silti pelkää että se ei oo enään mahdollista. :'(

Voisin ehkä vieläkin jatkaa tätä, mutta tää on jo semmonen romaani mitä ei varmaan kovin moni viitti lukasta jos kukaan niin lopetan nyt tähän. Halusin vaa purkaa päätäni. Kaikki on niin sekavaa...

♥♥♥ Rakastan sua Jere Antti Olavi Heikkilä ♥♥♥

Hyvää uuttavuotta ♥

Vuosi vaihtui perinteisissä merkeissä Iidalla, tai no jos tarkkoja ollaan niin Anjalassa. Käytiin katsomassa kaupungin järjestämä ilotulitus josta alla siskon kuvaama video. Myö ei Iidan kans jaksettu tänä vuonna ollenkaan kuvailla kameran kanssa, ainoastaan puhelimellä jotain yritettiin vähän räpsiä. Päivä/yö meni lepposasti hyvässä seurassa, mitä nyt aamulla tuli jotain 60km ajettu skootterilla tekoripsien takia, heh. Pitkästä aikaa tuli yksi uudenvuodenlupauskin tehtyä, bye bye rööki!

alennusmyynnit

Alennusmyynnit katsastettu ja tarttuhan sieltä jotain mukaan! Veturis oli joka paikas hirveet jonot. Ei mahuttu ees subiin syömään joten syötiin sitte aika lailla keskellä veturii... Sain pitkään kaipailemani bleiserin (en saannu yhtään parempaa kuvaa siitä xd) ja muutaman muun kivaisan jutun! Tänään oli sitte äiteen synttärit ja nyt varmaan ilta menee vaan gossip girlin parissa ku en saannu tot miehekettä houkuteltuu tänne. :(

Oon myös pitemmän aikaa pohtin et vois lopettaa tän koko bloggailun! Ei vaan nappaa...mun elämäs ei tapahdu koskaa mitään for real, en omista ees kameraa saatika jonkunlaista luovuutta. Ja tälläsetki postaukset missä heitän vaan muutamat kuvat ostoksista on mun mielestä niin tyhmii ja turhii, ainakin ittelläni. Että täytyy nyt katella mitä teen!

Haluun!

Haluun kaljurotan aka Sphynxin! Muistan kun ensimmäisii kertoi näin noita niin pidin niitä ihan saatanan rumina, mutta jotenkin ajan saatossa oon ihastunut noihin ihan hirveesti! Kissakuume siis on, mutta ei meille nyt ainakaan oo tulossa mitään eläimii. :( Toisaalta kun oon viikot valkealassa niin eipä nyt ois muutenkaa kovin hyvä ajankohta. Myöhemmin sitten! Keksin muuten jo nimen mun rotalle; Jallu!!! :D 

Eipä mulla muuta tällä erää. Lähen pesee hiusvärii pois ennen kuin hiukset tippuu päästä-->

Crazyfactoryyyy part 2

Vihdoin ja viimein sain tilattuu crazy factorysta korui. Eihän siinä taas menny kun semmoinen vuosi, hups. Tilasin tosiaanki venäreitä (14mm), muutaman napakorun ja hevosenkengän rustoon. Alunperinhän mun oli tarkoitus jättää noi korvat 10mm, mutta nyt kun noi korut tuli ja näin miten vaavat noi 14mm on niin aloin haaveilee 20mm. Ehkä mä sitten joskus tilaan isompii...hehe! (Jere tosin niin tulee tappaa mut siin vaihees ^^)

Nyt mulla on semmonen probleema että olin aatellu laittavani ton ruston takasin ja ottavani muut korvikset pois, mutta ne on jo niin osa mua etten tiiä :/ (mulla on siis neljä reikää venäreitte lisäksi) Ongelmahan on se että tavalliset korvikset ei haluu menestyy mulla, ei sitten millään. :( Tragusitkin pitäisi muuten käydä jossain vaiheessa ottamassa kunhan vain saisin rahaa jostain.